Päivä jonka olisin voinut jättää väliin....
Lohtajan jälkikoe maastot on vertaansa vailla, sinne on aina ilo mennä kisamaan. Janalla Kisma lähti hyvin, meni vinoon ja selästi sai hajun jäljestä. Tuomari huusi takaisin janalle? ja tein työtä käskettyä vaikka olin varma että oltiin jo lähellä jälkeä. Siitä sitten Kisma eteni jäljen yli, mutta palasi saman tien takaisin lähelle paikkaa mistä kutsuin sen pois ja lähti ajamaan jälkeä.
Kiemuroita riitti, itse olen aina hukassa jäljellä ja välillä tuntui että ajetaankohan me riistan jälkeä. Mutta keppejä nousi, ja tällä kertaa meillä oli enemmänkin onnea matkassa, eli kaikki kepit taskuun, osan niistä löysi kyllä narun perässä hiihtäjä ;) Esineruudussa Kisma oli hyvässä vireessä, ja nosti kaikki esineet. Maaston pisteet 196 ja olin onneni kukkuloilla. Tiesin että tottiksesta tulee riittävästi pisteitä vaikka menisi huonostikin. Enpä arvannut mitä tuleman piti.
Paikallaolo ok, seuraamisessa oli hieman outo mutta mukana kuljettiin. Liikkeestä istuminen ok, maahanmenon seisoi (ei todellakaan tee näitä virheitä normaalisti) seisomisen käveli perään (tämäkin on saatu hyvälle mallille, niin nyt ei) 2kg kapulan nosti, pudotti ja toi huonosti sen minulle. Hypyllä juoksi esteen eteen, kiersi ja kiersi takaisin. Tässä vaiheessa olin jo ihan ihmeissäni, mikä on, Kisma kun tykkää esteistä, tekee niitä kyllä mielellään. A esteellä lähti kiipeämään, putosi... nolona kiersi hakemaan kapulan, yritti taas kiivetä mutta putosi. Sillon tajusin että nyt ei ole koira kunnossa, ja kyynel silmäkulmassa laitoin sen eteenmenoon, se oli ok. Tottis 66p, eli olisi tullut ihan hieno tulos ilman sitä, että Kisma oli ihan jumissa. Yleisöstäkin sanottiin, että sen liikkeestä näki ettei ole kunnossa.
Kotona hieroin Kisman, sen koko oikea kylki oli ihan todella kipeä lavasta alkaen. Olimme tehneet hypyt viimeksi 2 päivää ennen koetta, ja silloin ei ollut ongelmaa. Eli keskiviikon vapaapäivänä sattui ilmeisesti jotain, ja selityskin sille on aika varma. Kun päästän koirat ulos, ne ottaa aina hirveän spurtin ovelta. Tätä on koitettu rauhoittaa, mutta näitä lähtöjä pääsee aina tulemaan, ja Kisma on se joka ottaa siinä osumaa oikealle puolelle oven karmeihin. Muuta selitystä en tälle kivulle löydä, ilmeisesti keskiviikkona on tullut sellainen tälli, että kylki oli ihan tukossa :(
Kismaa on nyt hierottu useampi kerta, sekä annettu laseria. Ja se on ollut täysin levossa treeneistä, metsälenkit ainoa liikunta. Lenkeillä huomasin sen hakeutuvan mun selän taakse, kun Narra tekee hyökkäilyjä sen kaulaan, eli varoo sitäkin mitä normaalisti leikkivät. Nyt reilu viikko tapahtuneesta, Kisma alkaa olla ok, lenkillä on kaksi viimesitä päivää jo juossut kilpaa Narran kanssa ja olen saanut sen hierottua reilulla kädellä, eli enää ei arista niin isosti. Lavan seutu ja selässä on silti vielä tiukkuutta, eli jatkamme hoitoja ja pysytään poissa esteiltä vielä tovi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti